Aurinko nousee kaukoidästä

Hyvät lukijat! Olen palannut Suomeen, mikä tarkoittaa että Syksy Sendaissa on tullut päätökseensä. Takana on kolme mahtavaa, unohtumatonta kuukautta, jona aikana olen elänyt sekä aivan tavallista arkea, että myöskin kokenut upeita, poikkeuksellisia elämyksiä jotka ovat aivan korvaamattomia. Saan olla suuresti kiitollinen ystävälleni K:lle ja työkavereilleni ajasta, jonka olen viettänyt heidän kanssaan. Tässä vielä muutamia sekalaisia kuvia oleskeluni ajalta:

Yakiniku-ravintolassa grillasimme pöydässä erilaisia lihoja ja kasviksia.

Sendaissa on muutama TV- ja radiomasto, jotka ovat valaistu öisin värikkäästi. Tässä kuva hämärän laskeutuessa, juuri maston sytytettyä valonsa.

Kamerani ei sovellu yökuvaamiseen, mutta tässä kolme TV- ja radiomastoa. Kahdessa on värivalaistus ja keskimmäisessä vain muutama valo.

Kaunis perhonen. Mitä lajia lie?

Yume Messe -messukeskus Sendain itäosissa.

Vasemmalla huipputeknologiaa edustava pytty, jossa erilaisia suihkutoimintoja 75 eri säädöllä, puhallinkuivauksella, renkaanlämmittimellä ja musiikkia. Oikealla perinteitä edustava kyykkyvessa, joita vielä voi harvakseltaan löytää Japanista. Kiinassa niitä on enemmänkin.

Hienoa arkkitehtuuria. Maltillinen, tyylikäs ja kodikas. Omistaja lienee varakas, sillä talo on japanilaiseksi omakotitaloksi melko kookas.

Itäistä Sendaita suurjännitejohtoineen. Moderni miljoonakaupunki syö paljon sähköä.

Liikenteenohjaajia näkee paljon.

Joku 80-luvun auto hieman tuunattuna. Vanhoja autoja näkee vähän, sillä verotus ja vakuutusmaksut suosivat uusia autoja.

Olo tuntuu vähän haikealta, mutta onnelliselta. Osa Japanista on jäänyt sydämeeni ja vastaavasti osa minusta on jäänyt Japaniin. Ihmeellisintä on, että olen ystävystynyt natiivien japanilaisten kanssa ja elänyt heidän kanssaan. Japani on ihmeellinen ja mielenkiintoinen maa, sekoitus vanhaa perinnettä ja huippumodernia teknologiaa. Nippon, Nousevan auringon maa, on arvokas ja kaunis palanen ihmiskunnan historiassa. Siellä riittää aina jotain uutta nähtävää ja koettavaa. En tiedä, milloin pääsen palaamaan sinne, mutta varmasti se tapahtuu vielä. Näkemiin, Japani! Eräänä päivänä näen sinut taas!

Kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille mukana olosta! Blogi jää näkyville, josta se on luettavissa jatkossakin.

Nousevan auringon terveisin,

Ulkomaan Gaijin

Sendain korkeimmat pilvenpiirtäjät

Kuten kaikissa japanilaisissa suurkaupungeissa, myös Sendaissa on rutkasti pilvenpiirtäjiä. Vähintään satametrisiä rakennuksia on 17 kpl. Useimpien korkeus on 100-114 metrin väliltä, mutta neljä pilvenpiirtäjää nousee muita korkeammalle. Suomessa kun ei ihan hirveästi näitä ole, niin kävin ottamassa kuvia ja esittelen teille lyhyesti nuo neljä Sendain korkeinta tupaa.

Sijalla 1: Sendai Trust Tower, 180 metriä

Tunnetaan paremmin nimellä Westin, joka tulee tornissa toimivan hienon hotellin nimestä. Korkealla rakennuksen huipulla nimittäin lukee hotellin nimi "WESTIN" isoilla kirjaimilla ja se näkyy kaikkialle. Rakennuksessa on 37 kerrosta ja siellä toimii useiden yritysten liiketiloja. Alimmissa kerroksissa on myös ravintoloita. Torni valmistui vuonna 2010.

Sijalla 2: Tohoku Denryoku Head Office Building, 150 metriä

Toohokun läänin sähköyhtiön pääkonttori. Rakennuksessa on 28 kerrosta ja se valmistui vuonna 2002.

Sijalla 3: AER, 145 metriä

AER on yksi Sendain rautatieaseman muodostaman kompleksin pilvenpiirtäjistä. AER on suunnaton ostoskeskus, jossa toimii runsaasti pieniä kauppoja muotiliikkeistä kahviloihin. Rakennuksessa on 31 kerrosta ja se valmistui vuonna 1998. Ylhäällä on näköalakerros, jonne yleisöllä on vapaa pääsy.

Sijalla 4: Sumitomo Seimei Sendai Chuo Building, 143 metriä

Sumitomo Seimei -henkivakuutusyhtiön konttori. Tunnetaan paremmin nimellä SS30 (Sumitomo Seimei, 30 kerrosta). Torni valmistui vuonna 1989 ja myös sen yläkerroksiin pääsee ilmaiseksi ihastelemaan näköaloja.

Pilvenpiirtäjäterveisin,

Ulkomaan Gaijin

(PS. Tätä kirjoittaessa alan olla jo lähtökuopissa. Palaan pian Suomeen ja kirjoitan viimeiset jutut sieltä.)

Joukkoliikenteen käyttö

Japanissa joukkoliikenne on maailman edistyneimpiä. Tiheään asutussa maassa ei kaikkea voi ratkaista yksityisautoilulla. Valittavana on runsaasti erilaisia kulkumuotoja, riippuen mitä asiakas on hakemassa:

Hyvin pitkä siirtymä (esim. Sendai-Fukuoka): Tähän kannattaa valita sisäinen lentoliikenne. Käyttö kuitenkin rajoittuu lentokenttiin, joita löytyy lähinnä isoista kaupungeista. Paikallislentoyhtiöistä Peach on selvästi muita halvempi, mutta toisaalta ei välttämättä lennä moniin kohteisiin. Muutoin lentomatkustus on kallista ja sitä kannattaa käyttää vain pitkiin siirtymisiin.

Pitkähkö siirtymä (esim. Sendai-Osaka): Nämä ovat rajatapauksia, joissa asiakkaan kannattaa tutkia tarkkaan onko lentokone luotijunaa parempi ja haluaako säästää ajassa vai rahassa. Sendai-Osaka lienee sellainen matka, jossa lentokone voittaa jo selvästi ajassa mutta luotijuna on vielä jonkin verran halvempi.

Keskipitkä siirtymä (esim. Sendai-Tokio) ja nopeus on valttia: Tähän on vain yksi vastaus ja se on luotijuna. Täsmällisiä ja nopeita. Luotijunat ovat todella käteviä; niillä pääsee keskustasta keskustaan. Luotijunat kulkevat sekuntiaikataululla ja ne käyttävät eri raiteita kuin muut junat. Hinta on melko kallis, esim. Sendai-Tokio maksaa yli 90e aikuiselta. Luotijunat myös pysähtyvät vain merkittävillä asemilla, joten pikkupaikkakunnille niillä ei pääse. Luotijuna voittaa Sendai-Tokio -välillä ajallisesti lentokoneen, koska lentokenttäsiirtymät ja kentälläodotteluaika jäävät pois.

Keskipitkä siirtymä (esim. Sendai-Tokio) ja hinta on valttia: Tässä oikea ratkaisu on kaukoliikenteen linja-auto. Ne ovat varsin edullisia verrattuna luotijuniin, mutta kääntöpuolena matka on hidas: Sendai-Tokio maksaa n. 35e aikuiselta, mutta matka voi kestää kuusi tuntia! Jos kykenee nukkumaan linja-autossa, yöbussi ei välttämättä ole hassumpi vaihtoehto. Halpoja lähijuniakin voi sinänsä käyttää, mutta se ei tule oikeastaan linja-autoa halvemmaksi eikä edes nopeammaksi, sillä lähijunat pysähtelevät jokaisella maitolaiturillakin, ja läänistä toiseen siirryttäessä täytyy tehdä junanvaihtoja.

Lyhyehkö siirtymä (esim. Sendai-Matsushima): Nyt lähijunat pääsevät puolestaan loistamaan. Ne ovat naurettavan halpoja ja isojen ikkunoiden ansiosta soveltuvat maisemien katseluun. Lähijunia menee paljon ja vilkkaimmilla asemilla junaa tarvitsee odottaa vain minuutteja. Syrjäisemmillä asemilla huomaa joskus, että se kuuluisa japanilainen täsmällisyys koskee vain luotijunia: lähijunat saattavat myöhästellä.

Kaupungin sisäinen siirtymä: Jos kunto piisaa, suosittelen polkupyörän käyttöä, mutta muuten paikallisbussit hoitavat homman ihan mukavasti ja edullisesti. Bussit ovat usein muutaman minuutin myöhässä, mutta tälle kuskit eivät oikein voi mitään, sillä syy on suuren kaupungin ruuhkissa ja liikennevirroissa. Joissakin suurissa kaupungeissa on erikoisuutena yksiraiteinen rautatie (kuten Kita-Kyushussa) tai raitiovaunu (kuten Sapporossa). Jos rahasta ei ole kauhean tiukkaa, niin joka paikassa on takseja. Niiden hinnat ovat hitusen halvempia kuin Suomessa. Mikäli bensankäry ja diisselinkatku ahdistaa, niin ei hätiä: taksit käyttävät maakaasua, joka ei juuri saastuta eikä haise.

Jokeri: Saaristovaltiona Japanissa on myös vesiliikennettä. Lautat ja risteilijät kulkevat reittimatkoja saarien välillä. Etenkin Kyushun, Shikokun ja Honshun välisellä Sisämerellä kulkee runsaasti vesiliikennettä. Hinnoista en osaa sanoa mitään. Olen itse käynyt vain Matsushiman saariristeilyn, mutta kyse oli nähtävyysmatkailusta eikä varsinaisesti siirtymästä.

Esimerkki paikallisbussilla kulkemisesta

Pysäkille siis. Öisin pysäkin tolppa on valaistu, mikä on ihan mukavaa.

Ylärivissä valkoisella arkipäivät, keskellä vihreällä lauantait, alarivissä keltaisella pyhäpäivät.

Seuraavaksi kaikki meneekin ihan toisin kuin Suomessa: Sisään astutaan keskiovista, otetaan automaatista lippu jossa on numero. Lippua ei saa hukata. Katso lipun numero tarkasti.

Etuosassa näkyy taulukko numeroita. Etsi lippusi numeroa vastaava numero. Hinnat riippuvat siitä, kuinka pitkän matkan olet kulkenut. Kun olet haluamallasi pysäkillä, kävele aivan auton etuosaan. Laita lippu kuskin vieressä olevaan laitteeseen, joka lukee lipun ja ilmoittaa hinnan vielä kertaalleen. Pudota kolikot laitteeseen. Kuski kiittää. Poistuminen tapahtuu etuovesta.

Esimerkki lähijunalla kulkemisesta

Ekaksi katsotaan reittikaaviosta, missä ollaan ja minne halutaan.

Haluamani pysäkki löytyy sinisen linjan varrelta ja hinta on 200 jeniä, eli noin puolitoista euroa.

Ostetaan lippu. Maksaa voi kolikoilla tai seteleillä.

Kone sylkee lipun.

Lähijunien ja metrojen portit toimivat kaikki samalla tavalla. Laita lippu portin lukijaan, joka avaa ovet laiturille. Lukija antaa lippusi takaisin portin toisella puolella. Muista ottaa se mukaan!

Muutaman minuutin odottelu ja sieltähän se juna jo tuleekin.

Juna klonksuttelee hiljakseen pysäkit läpi.

Pysäkit on kirjoitettu ystävällisesti sekä japaniksi että roomalaisilla aakkosilla, joten länsimaalainenkin tietää milloin pitää hypätä pois. Vihreä nuoli osoittaa kulkusuuntaa ja kertoo sekä edellisen että seuraavan aseman nimet.

Ostitko vahingossa liian halvan lipun? Ei hätää, syötä lippu tähän laitteeseen, joka kertoo heti paljonko pitää maksaa lisää rahaa. Maksun jälkeen laite antaa uuden lipun, jolla pääset poistumaan ulosmenoportista.

Bonuskuva 1: Luotijuna saapumassa Sendain asemalle. Huomatkaa, että luotijunan raiteet ovat korotettu katutasosta ja eristetty muun junaliikenteen raiteista täysin. Kuva otettu pilvenpiirtäjän näköalakerroksesta.

Bonuskuva 2: Ellei joukkoliikenne nappaa, voit tankata autoosi
-ysivitosta hintaan 1,169 euroa
-ysikasia hintaan 1,254 euroa
-diisseliä hintaan 1,015 euroa

Joukkoliikenneterveisin,

Ulkomaan Gaijin

Hiljaa virtaa Hirose

Sendain läpi kulkee kaunis Hirose-joki. Se virtaa 45 kilometrin mittaisena, mutkitellen varsinkin Sendain kohdalla jyrkästi. Hirosen tuntumaan rakennettiin Sendain linna vuonna 1637 sillä idealla, että jokea voisi käyttää luonnon omana vallihautana. Hirose tulvi rajusti vielä 1950-luvulla, mutta sen jälkeen on rakennettu patoja yms. tulvanhallintaa. Hirose on suurimman osan aikaa vuodesta varsin matala joki ja paikoitellen siitä voi kahlata yli.

Otin jo syyskuussa nipun hienoja kuvia Hirosesta. Nyt kun säät ovat kylmät varsinkin siellä Suomessa, niin tässä teille kauniita kesäisiä kuvia lämmittämään joulukuun hyisiä kelejä. Yhdessä kuvassa näkyy pienen pieni pyhättö, jonka löysin sattumalta joen rannalta. Eräässä toisessa kuvassa näkyy piikkikattoinen siltakoriste.

Jokiterveisin,

Ulkomaan Gaijin