Joukkoliikenteen käyttö

Japanissa joukkoliikenne on maailman edistyneimpiä. Tiheään asutussa maassa ei kaikkea voi ratkaista yksityisautoilulla. Valittavana on runsaasti erilaisia kulkumuotoja, riippuen mitä asiakas on hakemassa:

Hyvin pitkä siirtymä (esim. Sendai-Fukuoka): Tähän kannattaa valita sisäinen lentoliikenne. Käyttö kuitenkin rajoittuu lentokenttiin, joita löytyy lähinnä isoista kaupungeista. Paikallislentoyhtiöistä Peach on selvästi muita halvempi, mutta toisaalta ei välttämättä lennä moniin kohteisiin. Muutoin lentomatkustus on kallista ja sitä kannattaa käyttää vain pitkiin siirtymisiin.

Pitkähkö siirtymä (esim. Sendai-Osaka): Nämä ovat rajatapauksia, joissa asiakkaan kannattaa tutkia tarkkaan onko lentokone luotijunaa parempi ja haluaako säästää ajassa vai rahassa. Sendai-Osaka lienee sellainen matka, jossa lentokone voittaa jo selvästi ajassa mutta luotijuna on vielä jonkin verran halvempi.

Keskipitkä siirtymä (esim. Sendai-Tokio) ja nopeus on valttia: Tähän on vain yksi vastaus ja se on luotijuna. Täsmällisiä ja nopeita. Luotijunat ovat todella käteviä; niillä pääsee keskustasta keskustaan. Luotijunat kulkevat sekuntiaikataululla ja ne käyttävät eri raiteita kuin muut junat. Hinta on melko kallis, esim. Sendai-Tokio maksaa yli 90e aikuiselta. Luotijunat myös pysähtyvät vain merkittävillä asemilla, joten pikkupaikkakunnille niillä ei pääse. Luotijuna voittaa Sendai-Tokio -välillä ajallisesti lentokoneen, koska lentokenttäsiirtymät ja kentälläodotteluaika jäävät pois.

Keskipitkä siirtymä (esim. Sendai-Tokio) ja hinta on valttia: Tässä oikea ratkaisu on kaukoliikenteen linja-auto. Ne ovat varsin edullisia verrattuna luotijuniin, mutta kääntöpuolena matka on hidas: Sendai-Tokio maksaa n. 35e aikuiselta, mutta matka voi kestää kuusi tuntia! Jos kykenee nukkumaan linja-autossa, yöbussi ei välttämättä ole hassumpi vaihtoehto. Halpoja lähijuniakin voi sinänsä käyttää, mutta se ei tule oikeastaan linja-autoa halvemmaksi eikä edes nopeammaksi, sillä lähijunat pysähtelevät jokaisella maitolaiturillakin, ja läänistä toiseen siirryttäessä täytyy tehdä junanvaihtoja.

Lyhyehkö siirtymä (esim. Sendai-Matsushima): Nyt lähijunat pääsevät puolestaan loistamaan. Ne ovat naurettavan halpoja ja isojen ikkunoiden ansiosta soveltuvat maisemien katseluun. Lähijunia menee paljon ja vilkkaimmilla asemilla junaa tarvitsee odottaa vain minuutteja. Syrjäisemmillä asemilla huomaa joskus, että se kuuluisa japanilainen täsmällisyys koskee vain luotijunia: lähijunat saattavat myöhästellä.

Kaupungin sisäinen siirtymä: Jos kunto piisaa, suosittelen polkupyörän käyttöä, mutta muuten paikallisbussit hoitavat homman ihan mukavasti ja edullisesti. Bussit ovat usein muutaman minuutin myöhässä, mutta tälle kuskit eivät oikein voi mitään, sillä syy on suuren kaupungin ruuhkissa ja liikennevirroissa. Joissakin suurissa kaupungeissa on erikoisuutena yksiraiteinen rautatie (kuten Kita-Kyushussa) tai raitiovaunu (kuten Sapporossa). Jos rahasta ei ole kauhean tiukkaa, niin joka paikassa on takseja. Niiden hinnat ovat hitusen halvempia kuin Suomessa. Mikäli bensankäry ja diisselinkatku ahdistaa, niin ei hätiä: taksit käyttävät maakaasua, joka ei juuri saastuta eikä haise.

Jokeri: Saaristovaltiona Japanissa on myös vesiliikennettä. Lautat ja risteilijät kulkevat reittimatkoja saarien välillä. Etenkin Kyushun, Shikokun ja Honshun välisellä Sisämerellä kulkee runsaasti vesiliikennettä. Hinnoista en osaa sanoa mitään. Olen itse käynyt vain Matsushiman saariristeilyn, mutta kyse oli nähtävyysmatkailusta eikä varsinaisesti siirtymästä.

Esimerkki paikallisbussilla kulkemisesta

Pysäkille siis. Öisin pysäkin tolppa on valaistu, mikä on ihan mukavaa.

Ylärivissä valkoisella arkipäivät, keskellä vihreällä lauantait, alarivissä keltaisella pyhäpäivät.

Seuraavaksi kaikki meneekin ihan toisin kuin Suomessa: Sisään astutaan keskiovista, otetaan automaatista lippu jossa on numero. Lippua ei saa hukata. Katso lipun numero tarkasti.

Etuosassa näkyy taulukko numeroita. Etsi lippusi numeroa vastaava numero. Hinnat riippuvat siitä, kuinka pitkän matkan olet kulkenut. Kun olet haluamallasi pysäkillä, kävele aivan auton etuosaan. Laita lippu kuskin vieressä olevaan laitteeseen, joka lukee lipun ja ilmoittaa hinnan vielä kertaalleen. Pudota kolikot laitteeseen. Kuski kiittää. Poistuminen tapahtuu etuovesta.

Esimerkki lähijunalla kulkemisesta

Ekaksi katsotaan reittikaaviosta, missä ollaan ja minne halutaan.

Haluamani pysäkki löytyy sinisen linjan varrelta ja hinta on 200 jeniä, eli noin puolitoista euroa.

Ostetaan lippu. Maksaa voi kolikoilla tai seteleillä.

Kone sylkee lipun.

Lähijunien ja metrojen portit toimivat kaikki samalla tavalla. Laita lippu portin lukijaan, joka avaa ovet laiturille. Lukija antaa lippusi takaisin portin toisella puolella. Muista ottaa se mukaan!

Muutaman minuutin odottelu ja sieltähän se juna jo tuleekin.

Juna klonksuttelee hiljakseen pysäkit läpi.

Pysäkit on kirjoitettu ystävällisesti sekä japaniksi että roomalaisilla aakkosilla, joten länsimaalainenkin tietää milloin pitää hypätä pois. Vihreä nuoli osoittaa kulkusuuntaa ja kertoo sekä edellisen että seuraavan aseman nimet.

Ostitko vahingossa liian halvan lipun? Ei hätää, syötä lippu tähän laitteeseen, joka kertoo heti paljonko pitää maksaa lisää rahaa. Maksun jälkeen laite antaa uuden lipun, jolla pääset poistumaan ulosmenoportista.

Bonuskuva 1: Luotijuna saapumassa Sendain asemalle. Huomatkaa, että luotijunan raiteet ovat korotettu katutasosta ja eristetty muun junaliikenteen raiteista täysin. Kuva otettu pilvenpiirtäjän näköalakerroksesta.

Bonuskuva 2: Ellei joukkoliikenne nappaa, voit tankata autoosi
-ysivitosta hintaan 1,169 euroa
-ysikasia hintaan 1,254 euroa
-diisseliä hintaan 1,015 euroa

Joukkoliikenneterveisin,

Ulkomaan Gaijin