Pomoni ja eräs työkaverini olivat puhuneet että haluaisivat viedä minut grillaamaan joen rantaan. Järjestelyssä oli omat hankaluutensa, kun päivän piti sopia kaikille kolmelle ja sään piti olla kaunis. Tilaisuus koitti viime keskiviikkona.
Tapaamispaikaksi sovittiin työkaverin kodin piha klo 16. Poljin fillarillani paikalle sovittuun aikaan. Hämmästyin kuinka paljon tavaraa heillä oli: vedettävä nelipyöräinen kuljetusvaunu kukkuroillaan, pienempi kaksipyöräinen täynnä, ja lisäksi vielä käsissä muovipusseja. Jätin fillarin talon nurkalle, koska sitä olisi mahdoton ottaa noiden kantamusten kanssa mukaan. Sovimme kuka raahaa mitäkin ja tuumasta toimeen. Itselleni lankesi pienempi kärry ja kaksi muovipussia. Kärry oli niin täynnä, että se keikkui välillä. Piti vetää varovasti.
Ähkimisen ja hikoilun säestämänä pääsimme joen rantaan. Hirose-joen uoma on kaksiportainen: suurimman osan vuotta se virtaa matalaa pääuomaa pitkin muutaman kymmenen metrin levyisenä. Tulva-aikoina kuitenkin vettä tulee niin runsaasti, että se nousee toiselle portaalle muodostaen leveän, vuolaan joen. Muuna aikana tulvaporras kasvaa kauniin vihreää nurmea, joka on suosittua lenkkeily- ja retkeilyaluetta.
Yksi kolmaskin kaveri tuli vielä vaivihkaa morjestamaan meitä siihen, mutta hän ei tällä kertaa ehtinyt jäädä grillailemaan. Oli kuitenkin mukavaa nähdä häntäkin, sillä tiesin että seuraava tilaisuus tapaamiseen voi olla vuosien päässä.
Sitten ei muuta kuin kärryt auki. Hämmästyin suuresti, kun jätkät olivat laittaneet homman oikein isolle vaihteelle: ei kyse ollut vain grillailusta, vaan peräti telttailusta! Ensimmäiseksi kokosimme toisesta kankaasta hieman laavumaisen tuulensuojan. Sen jälkeen seurasi hieman aivopähkäilyä, kun kokosimme kupoliteltan etusuojuksineen. Sitten taitettava retkipöytä, kaasugrillin aluspöytä, savustuspöntön valmistelua ja muuta pienempää tavaran purkua. Lopuksi meillä oli vielä kolme putkirunkoista lepolassia, jotta olisi mukava loikoilla. Melkoiset puitteet! Ja minä kun odotin vain pallogrilliä ja vähän makkaranpaistoa!
Leirin valmistuttua korkkasimme ja kippistimme kylmät juomat kurkusta alas. Sitten laitettiin savustuspönttö pöhisemään: kolmikerroksisen pöntön pohjalle tuli kaksi isoa palaa jotakin ruskeaa ainetta, joka sytytettiin tohottimella. Palaset alkoivat hiljaa kyteä ja savuttaa. Toiseen ja kolmanteen kerrokseen tuli ritilöiden päälle lihapaloja, sipsejä, keitettyjä kananmunia, juustoa ja nakkeja. Ensi kertaa näin sipsejä ja kananmunia savustettavan! Pomon vaimo ja vauvelikin tulivat paikalle. Vaimo kiitti minua tuliaiseksi tuomastani Fazerin marmeladikuularasiasta.
Savustuspöntön tehdessä työtään me otimme rennosti. Loikoilimme lepolasseilla laavun alla, katselimme joenrannan maisemia ja turisimme niitä näitä. Aurinko laskeutui läheisen vaaran taakse. Pimeä toi tullessaan mukavan iltatuulen. Oli kerrassaan ihanan rauhallista ja mukavaa -ja ympärillä silti miljoonan ihmisen suurkaupunki! Jos läheisellä sillalla kulkevien autojen huminan olisi voinut vaientaa, olisi voinut kuvitella olevansa jossain luonnon helmassa. Torkahdin hetkeksi.
Havahduin, kun pomo huikkasi että nyt aletaan tehdä ruokaa! Siirryimme siis savustuspöntön ja grillin ääreen. Pönttö avattiin ja sieltä poimittiin pöydälle aiemmin mainitsemani herkut. Ei muuta kuin uusi tölkki ruokajuomaa auki ja nautiskelemaan. Voin suositella savustettuja sipsejä täydellä sydämellä, ne olivat herkullisia! Samoin kaikki muukin! Samalla kun napsimme herkkupaloja suuhun, työkaveri laittoi kaasugrillin päälle piskuisen valurautapannun ja kaatoi runsaasti oliiviöljyä sen päälle. Öljyn sekaan hän kaatoi maustepussin ja sekoitteli. Sitten hän sytytti grillin ja odotti hetken aikaa öljyn kuumenemista. Kuplivan öljyn sekaan nakeltiin pilkottuja sieniä ja paprikanpalasia. Pari-kolme minuuttia ne saivat kiehua öljyssä. Sitten vain syömäpuikot käteen ja noukkimaan herkkuja suoraan pannulta. NAM! Mausteinen oliiviöljy oli tunkeutunut sienten ja paprikoiden hedelmälihaan ja kypsyttänyt niitä mukavan makuisiksi. Eikä se siihen loppunut: seuraavaksi pomo aukaisi pussillisen mereneläviä (katkarapuja, simpukoita ja kalmarinpalasia) ja kaatoi pussin sisällön pannuun. Muutaman minuutin kuluttua aivan ihanat meriherkut olivat syömäkelpoisia. Vaikka grilli sammutettiinkin, pannulla edelleen muhivat herkkupalat vain paranivat koko ajan uiskennellessaan mausteöljyssä samalla kun söimme. Ateria siis vain parani loppua kohden. Viimeiset palat olivat aivan läpeensä herkullisia. Otimme pehmeää ranskanleipää ja kastoimme paloja mausteöljyyn. Työkaveri kertoi, että tämä oliiviöljyssä paistaminen oli kuulemma espanjalainen resepti. Täytyy kokeilla Suomessakin.
Seuraavana ruokana oli lämpimiä voileipiä. Työkaveri paistoi kaasugrillillä paahtoleipiä, joiden välissä oli juustoa, salaattia, jauhelihapihvi ja saksalaista lihakastiketta. Täysosuma taas.
Lisäruokana meillä oli vielä odenia, eli japanilaista hieman siskonmakkarakeittoa muistuttavaa keittoa. Syviltä lautasilta syötiin soppaa, jossa ui keitettyjä juureksia ja jotakin oudonmakuista kalamakkaraa. Ähky oli kyllä kunnioitettava tämän jälkeen.
Loppuillasta lähinnä otimme rennosti. Pomon vaimo lähti kotiin viemään vauvaa nukkumaan. Me jäimme äijäporukalla vielä viettämään mukavaa kesäiltaa. Yhdentoista jälkeen illalla purimme leirin, raahasimme tavarat takaisin työkaverin asunnolle ja ostimme vielä automaatista meloni-vanilja-limpparit. Vähän aikaa vielä juttelimme pihalla niitä näitä. Totesin, että jos he tulevat joskus käymään Suomessa, vien heidät kokemaan suomalaista grillausta. Saas nähdä, ehkä vielä jonain päivänä...
Retkeilyterveisin,
Ulkomaan Gaijin
