Niin lähellä, niin kaukana

Hyvät lukijat!

Loppukesä Sendaissa, eli viiden viikon mittainen reissuni Japaniin on päättymässä. Parin päivän kuluttua astun jälleen synnyinmaan kamaralle. Sitä ennen nautiskelen vielä ystäväni K:n kanssa viimeisestä päivästäni Japanissa. Haluan jälleen kiittää kaikkia tämän blogini lukijoita, kun vielä kerran tulitte mukaani matkalle Sendaihin! Tapani mukaan laitan vielä parinkymmenen kuvan sekalaisen erän sieltä sun täältä. Suurin osa kuvista liittyy ruokaan, koska nähtävyyksiä on jo käsitelty niin paljon aiemmissa kirjoituksissa. Tässäpä siis:

Toohokun yliopistolla on useita hienoja kampuksia. Tämä kuva on otettu Aobayaman kampukselta, joka on todella suuri, hoidetun ja todella viihtyisän näköinen. Kampuksella sijaitsee mm. suomalaisittain eksoottinen osasto: luonnonkatastrofitutkimuksen laitos! Japanilaiset kieltämättä kyllä tarvitsevatkin sellaista, mannerlaattojen risteyskohdassa kun asuvat.

Yksi suosikkilounaspaikoistani Sendaissa on Manji, jossa saa oikein ison ja rasvaisen kulhollisen ramenia. Sipulissa ja valkosipulissa ei pihtailla. Manji on pikkuruinen ravintola, jossa iloinen kokki tekee elämäntyötään rasvaisten patojen keskellä. Arvostan häntä ja ruokaansa erittäin korkealle.

Tämä yli puoli metriä korkea tekele on erään iltaravintolan erikoisuus. Se koostuu vihannestakiaisen juurista, jotka siivutellaan ja kypsytetään. Ilmeisesti jonkin tärkkelyksen ansiosta ne liimautuvat kiinni toisiinsa, jolloin niistä voi leikata palasia. Syödessä se on kuin haurasta näkkileipää. Mukavaa naposteltavaa illanvietossa, kuten sipsit.

Pitihän siellä kerran käydä, nimittäin kakkubuffetissa! Sendaissa on näitä kahviloita kaksikin. Hintaan 14 euroa saat syödä kahden tunnin aikana niin paljon kakkuja, muffinseja, torttuja, hyytelöä kuin muutakin niin paljon kuin napa vetää!

Samaisessa kakkubuffetissa oli hieno suklaalähde, johon sai dipata esim. vaahtokarkkeja tai sipsejä. Tai ottaa kauhalla kuppiin ja viedä pöytään. Lurps!

Perinteiset soba-nuudelit valmistetaan tattarista, mutta melko harvassa paikassa saa enää aitoja käsintehtyjä, 100% tattarista tehtyjä nuudeleita. Nyt on niitäkin maistettu ja suosittelen. Takana tempuraa, eli japanilaisittain friteerattuja vihanneksia ja katkarapuja. Pienessä kannussa on soijakastiketta, johon tempuraa ja nuudeleita dipataan.

Olimme pomon perheen ja K:n kanssa baseball-ottelussa kannustamassa paikallista Rakuten Eagles -joukkuetta. Tiukan taiston vei vierasjoukkue Lotte Marines luvuin 4-5. Pesäpallo on suurimman osan ajasta tylsää, sillä vain harva pelaaja osuu palloon ja saa juoksuja aikaan. Toisaalta hyviä lyöntejä on hieno katsoa. Itse kuitenkin nautin otteluissa käymisestä, sillä ne ovat paljon muutakin kuin vain se mitä kentällä tapahtuu. Kyse on valtavasta showsta: kolmekymmentätuhatta ihmistä, ilotulituksia, värivalojen loistetta, kannustushuutoja ja lukuisia ruokakojuja. Baseball-ottelu on aina mahtava kokemus!

Erään pienen perinteisen sushiravintolan asiakaspaikkoja. Vanhaan tyyliin istutaan tyynyillä matalien pöytien äärellä. Moderni televisio tosin hieman rikkoo idylliä.

Pehmisjäätelöä myydään myös pusseissa, josta sen voi hetken sulattelun jälkeen imeä. Kätevää, kun ei tule sotkettua.

Kauniit perinteiset paperilyhdyt luovat tunnelmaa. Japanilaiset rakastavat koristelua ja paperitaidetta.

Tältä näyttää viiden tähden sushiravintolan annos: edessäni on valikoima useita erilaisia nigirejä ja makirullia. Pienemmissä astioissa on salaattia, tomaattilohkoja, soijakastiketta, tahmapuuroa, munakasta ja sieni-misokeittoa. Mukissa tietty vihreää teetä. Vanha isäntämme taikoi sushit kolmenkymmenen vuoden kokemuksella omin kätösin.

Japanilainen paremman luokan kerrostalo. Näissä on omat talonmiehet ja kulunvalvonta. Halvoissa kerrostaloissa sen sijaan kaikki on rujompaa eikä mm. kulunvalvontaa taloyhtiön puolesta ole.

Saisiko olla voimakkaasti maustettua kalmaria?

Sendaissa Aoba-kadulla sijaitsevan kahvila Velocen juustokakkuja.

Kuvaa Tokyo Government Metropolitan Buildingista. Vinkki turisteille: sisäänpääsy ja näköalakerros on yleisölle ilmainen! Lähistöllä on paljon puistoja ja hienoja pilvenpiirtäjiä, joten täältä ylhäältä saa hyviä kuvia.

Kun tonttimaa on kallista, rakennetaan ylöspäin.

Lukuisat pilvenpiirtäjät halkovat Tokion taivasta. Olisi mukavaa asua kattohuoneistossa ja ihastella maisemia kotisohvalta.

Niillä jäi vissiin jostain muusta projektista palkkeja yli ja joku arkkitehti sai ilmeisesti idean että voihan niistä tehdä koristeruudukon...

Mikä tuo ympyränmuotoinen juttu katolla on? Helikopterin laskeutumispaikka?

Japanissa on nyt kovassa muodissa Tapioca-kuplatee. Se ei tarkoita, että teessä olisi hiilihappoja, vaan "kuplat" ovat karkkeja: teen sekaan nakellaan pallonmuotoisia viinikumikarkkeja, jotka uppoavat pohjalle. Paksu pilli on juuri niin paksu, että imettäessä karkit mahtuvat livahtamaan pillin läpi suuhun. Teetä on useita makuja ja siihen on voitu sekoittaa esim. maitoa, hedelmämehua, jäitä, jäätelöä tms.

Näiden kuvien myötä on aika jälleen päättää seikkailuni Nousevan Auringon Maassa. Japani tekee aina vaikutuksen omaperäisyydellään, turvallisuudellaan, kohteliaisuudellaan, ruokakulttuurillaan ja nähtävyyksillään. Parasta ovat ihanat ihmiset, joihin olen saanut tutustua. Kiitos heille, etenkin pomolleni joka on lukuisia kertoja vienyt paikkoihin joihin en olisi osannut hakeutua. Kiitos yleensäkin japanilaisille, jotka pitävät omaleimaista ja upeaa kulttuuriaan yhä arvossa ja pitävät sen japanilaisena. Japani on täynnä sekä menneen että modernin maailman ihmeitä. Suosittelen lukijoillenikin vierailua näillä mystisillä, kiehtovilla Nipponin saarilla.

Näkemisiin jälleen, Japani! Näemme kun aika taas koittaa!

Lopputerveisin,
Ulkomaan Gaijin