keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kanatikkuja pienessä ravintolassa

Viime lauantaina päätimme K:n kanssa lähteä yakitori-ravintolaan. Kyseinen termi tarkoittaa grillattua kanaa, joskin muutakin on yleensä tarjolla. Yakitorit ovat yleensä kanavartaita. Tikkujen ja lihapalojen koko saattaa vaihdella ravintolasta toiseen hyvinkin paljon, kuten myös hinnat.

Tämänkertainen paikka oli juuri sitä mistä itse pidän täällä eniten: pieni, kodikas ja tunnelmallinen. Oman kokemukseni mukaan pieni paikka ja vaatimaton ulkonäkö on täällä usein se parhaan laadun tae. Koska pikkupaikkojen omistajat eivät voi tukeutua isoihin ketjuihin, heidän täytyy panostaa herkulliseen ruokaan, viihtyisyyteen ja hyvään palveluun. Usein näillä paikallisilla on vakioasiakkaita, jotka tulevat mielellään uudelleen ja uudelleen.

Juuri tällaisissa vaatimattoman näköisissä pikkupaikoissa se Japanin ravintolakulttuurin herkullisin ydin on kätkettynä.

Menimme K:n kanssa heti aukeamisajankohtana sisään. Muita asiakkaita ei vielä ollut. Istuimme pitkän kapean tiskin ääreen. Kivimuurin takana on grilli, jossa isäntämme käänteli vartaita. Kaikki herkulliset tuoksut leijailivat nenäämme.

Loput ravintolasta ei ole tämän kummempi: vain kaksi pöytää. Takana näkyy lasiovinen jääkaappi, jossa on houkuttelevasti esillä erilaisia juomia.

Raotimme ovea ja isäntä tervehti. Tässä kohtaa K kysyi ystävällisesti, sopiiko jo tulla. Olimme nimittäin muutaman minuutin etuajassa aukeamisajankohdasta. Sopi kuulemma hyvin, joten sisään vain. Vaihtoehtoina oli kaksi pöytää tai pitkä tiski. Istahdimme tiskin ääreen vasempaan päätyyn ja otimme listan käteen. Isäntä kysyi K:lta, ymmärtääkö hän japania. He juttelivat hetken ja isäntä nopeasti näytti listalta, mitkä ruuat ovat kanaa ja mitkä possua.

Lista oli muovitettu A4-pahvi, jonka toisella puolella oli ruuat ja toisella juomat. Yllätyin, kun listassa luki ruokien nimet myös englanniksi. Se ei tällaisissa pienissä paikoissa kokemukseni mukaan ole todellakaan itsestäänselvyys. Olisiko paikallisen yliopiston läheisyys tuonut silloin tällöin ulkomaalaisia opiskelijoita sen verran, että vieras kieli lisättiin?

Kävimme listaa läpi K:n kanssa. Päädyimme ottamaan molemmille tuhannen jenin hintaisen "kokin valikoiman". Olin törmännyt konseptiin aiemminkin. Se tarkoittaa, että kokki valitsee asiakkaalle kavalkadin erilaisia vartaita. Kavalkadi saattaa olla joka kerta erilainen, koska kokki saa vapauden valita. Tähän kannattaa kuitenkin ehdottomasti luottaa, koska toisaalta saattaa kokea jotain mitä ei ehkä olisi muuten tullut kokeilleeksi, ja toisaalta ruokiin myös panostetaan sillä tyytyväinen asiakas on tärkeintä. Juomaksi tilasin sitruunacalpista. Isäntämme ryhtyi paistohommiin ja herkullinen tuoksu täytti pikku ravintolamme. Pian tarjoilija alkoi tuoda annoksiamme pöytään:

Ensimmäinen annos: oikealla kanaa ja ruohosipulia, vasemmalla kanaa pinkissä piparjuurikastikkeessa koristeltuna mintunlehdillä. Vieressä calpis-juomani jääkylmässä tuopissa.

Toinen annos: kanansiipiä sitruunalla. Olenhan minä Suomessa kanansiipiä syönyt, mutta tämä oli ihan erilainen kokemus. Ei sitä uskoisi, miten herkullisesti kanansiipi voidaan grillata.

Kolmas annos: kanamakkara siirappikastikkeessa. Kyllä, luitte oikein. Tulee hieman broilerilihapullat mieleen. Siirappikastike oli aivan loistava lisuke ja paransi annoksen makua vielä moninkertaiseksi entisestään.

Viimeinen annos: Pekoniin käärittyjä minitomaatteja juustorouheella. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ai varjele kun se oli herkullista. Olikohan juusto parmesaania?
Olin tullut ravintolaan todella nälkäisenä, joten tilasin tarjoilijalta vielä yhden annoksen kanansiipiä, yhden annoksen porsaanmaksaa ja tuopin kylmää oolong-teetä. Myös K tilasi lisää. Harmi kun unohdin ottaa kuvan, olin niin tohkeissani. Joka tapauksessa porsaanmaksakin oli erittäin hyvää. Mahtava ruokapaikka!

Olimme aivan täynnä ja oli kotiinlähdön aika. Maksettuamme laskun kiitimme isäntää ja tarjoiljaa lähtiessä. Isäntä yllättyi iloisesti kun kumarsin ja osasin sanoa japaniksi "gochisoosama des", eli "herkullinen ateria". Japanilaiset eivät odota ulkomaalaisten osaavan kohteliaita tapoja, joten he ilahtuvat aina jos joku osaakin. Jäi todella hyvä mieli ja oli mukava tallustaa kotiin. Erinomainen lauantai-ilta ja hyvä ravintola. Kannatti ehdottomasti käydä syömässä yakitoria!

Kanavarrasterveisin,

Ulkomaan Gaijin

4 kommenttia:

  1. Näyttää herkulliselta, melkein tuntuu suussakin. Kokki osaa asiansa, hyvä kun saatte maistella erilaisia ruokia kuin täällä.

    VastaaPoista
  2. Tätä lukiessa tuli ihan nälkä.

    VastaaPoista
  3. Ulkopuolelta paikka näyttää vähän salaperäiseltä -hyvässä mielessä. Tulee mieleen jokin neonoir yakuzaleffasta. Väärä sana kadulla ja kohta kymmenkunta kovista punaisissa nahkatakeissa ja mustissa aurinkolaseiasa tulee pistämään Ichi the Killer-meiningin päälle. :)

    Sisältäpäin ravintola näyttää todella tunnelmalliselta. Tiskissä on kiva vahaus. Lisää kuvia jos vielä käytte tuolla.

    Oliko noi vartaat kuinka tulisia. Kuinka tulinen japanilainen keitti ylipäätään on? Stereotyyppisesti aasialaisethan hölskää ruokiinsa enemmän mausteita (chiliä, gurrya ja massalaa, pippuria) enemmkuin laki sallii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vartaat eivät olleet tulisia. Japanilainen keittiö ei ole laisinkaan tulinen, vaan perustuu muihin seikkoihin. Kysymyksesi innoitti kirjoittamaan uuden tekstin, jossa käsittelen asiaa seikkaperäisesti. Löytyy otsikolla "Japanilainen keittiö: suolainen ja umami".

      Eiköhän tuolla vielä jossain vaiheessa tule käytyä. Laitan sitten lisää kuvia.

      Poista