Kylmää kahvia ja neljä litraa viinaa

Automaateista ja 24h-kaupoista saa erilaisia juomia isolla valikoimalla ja suomalaisittain edulliseen hintaan. Juoma-automaatteja tuntuu olevan melkein kaikkialla. Pelkästään työmatkallani näen katujen varrella vähän väliä automaatin. Ilmeisesti ne ovat suosittuja, kun niitä kerran kannattaa pitää yllä. Suomessahan tällaisia ei yleensä kadunvarsilla näe, koska ne murjotaan hajalle ja rosvotaan puhtaaksi. Kerta toisensa jälkeen ihmettelen japanilaisten rehellisyyttä ja toisten omaisuuden kunnioittamista.

Tarjolla on limpparia, sokeritonta limpparia, energiajuomia, vissyjä, mehuja, urheilujuomia ja calpis-maitojuomia. Mikäpä ettei. Suomalaiselle tulee yllätyksenä, että niistä saa myös teetä ja kahvia, sekä kuumana että kylmänä.

Kyllä! Uskokaa tai älkää, japanilaiset juovat sekä kahvia että teetä myös kylmänä. Juttelin asiasta hiljattain pomoni kanssa. Hän kertoi itsekin juovansa molempia, sekä kuumana että kylmänä. Se on ihan tavallista. Kun kerroin että Suomessa kukaan ei juo niitä kylmänä, pomo oli todella hämmästynyt! Eniten häntä tuntui ihmetyttävän se, että suomalaiset juovat kahvinsa ja teensä kuumana jopa kesäisin! Pieniä arkipäivän kulttuurieroja. (Toki jääteetä Suomessakin on, mutta sitä juo vielä suhteellisen harvat ihmiset, ja se on niin makeaa että mielestäni se on lähempänä mehuja kuin teetä.)

Kuten sanottua, täällä teetä ja kahvia on siis tarjolla ihan joka paikassa, vieläpä useita eri vaihtoehtoja. Japani tunnetaan länsimaissa erityisesti vihreästä teestä, mutta kyllä täällä juodaan kaikenlaisia teelaatuja. Mustaa, vihreää, oolongia, hedelmäteetä, jääteetä jne. Monista automaateista ja 24h-kaupoista niitä voi ostaa kuumanakin. Itse olen koettanut K:n kannustamana tällä reissulla opetella juomaan kylmää teetä. Se oli aluksi vaikeaa, koska kylmä tee on suomalaiseen suuhun pahanmakuista, mutta löysin lopulta jonkun suht siedettävän maun, jota koetin ryystää ruokajuomana. Temppu tepsi, ja olen hiljalleen alkanut päästä kylmän teen makuun.

Pari päivää sitten kävin illalla lähikaupassa ostaakseni seuraavan päivän eväät. Olin selvästi jo liian väsynyt keskittyäkseni kunnolla. Teehyllyn ääressä katselin hajamielisenä valikoimaa ja hoksasin 0,93 l pullon mustaa teetä. No sehän oli litrahinnaltaan edullinen, joten ei muuta kuin pullo kainaloon.

Seuraavana päivänä laitoin brunssia ja menin ruuan ääreen em. pullo mukanani. Korkki auki ja reipas huikka suun täydeltä virkistävää kylmää mustaa teetä...tai niin ainakin luulin. Sekunnin murto-osassa koko suu tuntui olevan maailman kitkerimmän ja pahimman maun karmeassa infernossa. En pystynyt nielemään. Tuskan keskeltä aivot onnistuivat väläyttämään karmean totuuden: TÄMÄ ON KAHVIA!!! Nopealla loikalla olin tiskialtaan yläpuolella yökkimässä kuvottavaa mustaa kitkeröjuomaa pois suustani. Yäh. Vesi sai toimia sekä suun puhdistajana että ruokajuomana sillä kertaa. Ruuan ääressä katsoin pulloa ja juu, kyllähän siinä kahvista puhutaan. Osaan toki lukea tavumerkkejä, mutta olin ilmeisesti kaupassa liian väsynyt ajattelemaan. Ei tuota myrkkyä K:kaan juonut, joten viemäriin vaan. Onneksi rahallinen menetys oli vain vähän päälle euron. Sattuuhan sitä.

Tässä se mokoma pullo on. Minä kun luulin sen olevan mustaa teetä mutta joo, kyllähän siinä tavumerkeillä lukee ihan selvästi kahvia nyt kun tarkemmin jaksoi katsoa.

Lähikaupan juomahyllyn alarivissä näkyy erehdykseni. Vasemmalta ensimmäiset viisi ovat teetä, välissä vettä, sitten taas teetä, sitten kokista ja oikeanpuolimmaiset noita isoja kahvipulloja.

Kun nyt kerran kaupassa tuli käytyä, otin ihan teitä varten jälleen kuvakavalkadin. Tällä kertaa aiheena on se, millaisia erilaisia juomia lähikaupastamme löytää. Tehkääpä hyvin:

Piiiitkä rivi juomavalikoimaa. Ja tämä on vain pieni lähikauppa!

Meille tuttua kokista löytyy monenkokoisissa pulloissa. Tässä minipullo.

Täällä tuntuu olevan muodissa vitaminoidut limpparit. Ainakin tämä C-vitamiinijuoma oli hyvänmakuistakin.

Kaksi suosikkiani jo aiemmilta reissuilta: Aquarius ja Pocari Sweat. Ne ovat eräänlaisia urheilu- ja nestetasapainojuomia, jotka sisältävät runsaasti erilaisia ioneja. Loistavia hellepäivän hikoiluun.

Teetä. Teetä. Teetä. Teetä ja vielä lisää teetä. Eikä tässä ole edes kaikki.

Haluatko maitoa teehesi? Mitäs sitä suotta itse lisäämään, kun valmistaja tekee sen jo puolestasi.

Kevyeen kahvinhimoon auttaa vaikkapa tällainen pikkutölkillinen DyDo Blendiä.

Jos kahvihammasta kolottaa pahemmin, niin tässä on sitten tosi iso tölkki Wondaa.

Kahvia saa myös litran purkeissa, jos et pelkää närästystä.

Litran purkeissa saa myös meille tuttua Liptonia.

Toisessa hyllyssä on mehuja, maitoja, kaakaoita, jugurtteja, vanukkaita, ja vielä lisää kahvia ja teetä.

Maitovalikoima on suomalaiselle varsin vähäinen, sillä maitotuotteet eivät kuulu japanilaiseen keittiökulttuuriin. Kaikki on laktoositonta, sillä aasialaiset ovat laktoosi-intolerantikkoja.

Täältähän löytyy Van Houtenin kaakaota 4,3dl tölkissä!

Tämä ei olekaan kylmähylly, vaan kuumahylly josta löytyy lämpöistä teetä ja kahvia.

Kolme Japanin suosituinta olutta: Kirin, Sapporo ja Asahi.

Erilaisia siidereitä ja lonkeroita löytyy monia makuja ja eri alkoholipitoisuuksia. Vasemmassa tölkissä 9% alkoholia, oikealla vain 3% ja näiden väliltä kaikenlaisia.

Tämä juoma on nimeltään umeshu. Se on japaninaprikooseista tehtyä hedelmälikööriä, jonka seassa uiskentelee muutama japaninaprikoosi. Umeshua ei valmisteta käyttämällä, vaan uuttamalla. Se sisältää 10-15% alkoholia ja sitä saa myös valmistaa kotona omaan käyttöön.

Jos tahdotte rankempaa tavaraa, niin tässä on sitten varsinainen viinahylly. Kyllä näillä pitäisi jo saada pönttö sekaisin. Japanissa ei ole Alkon kaltaista valtion viinamonopolia eikä rajoitettuja kellonaikoja, vaan kaupat saavat myydä alkoholijuomia vapaasti läpi vuorokauden. Tämä meidän kauppamme on vain pieni lähikauppa ja silti valikoima on näin runsas. Erilaisia viinejä, liköörejä, viskejä ja kirkkaita löytyy sekä kotimaisia että ulkomaisia, ja useita eri hinta- ja laatuluokkia. Täysi-ikäisyyden raja on täällä 20 vuotta, eli sitä nuoremmat eivät saa ostaa alkoholia tai tupakkaa.

Pikku lasipullo n. 13% sakea. Hinta sata jeniä. Kuvitelkaa, että Suomesta saisi alkoholiannoksen 75-80 sentillä! Kuinka kävisi kansanterveyden?

Oikein kovaan ja ankaraan viinanhimoon auttaa käsittämätön NELJÄN LITRAN MUOVITONKKA 25% KIRKASTA VIINAA. Hinta 14 euroa. Olen sanaton. Suomalaisia tikahtuisi yliannostukseen valtavat määrät jos saisivat tätä käsiinsä.

Mitäs nämä pienet lääkepullon näköiset ovat? Ei, eivät ne ole lääkkeitä. Niissä on vahvoja energia- ja vitamiinijuomia. Alimmalta hyllyltä löytyy myös tavanomaisia energiajuomatölkkejä, kuten Red Bullia.

Jos mieleistä kahvia ei löytynyt hyllyiltä, voit ostaa kassalta kuuman kupposen tuoretta kahvia. Saako olla espressoa, lattea tai americanoa? Palvelu pelaa.

Calpis! Tämä on jännä virvoitusjuoma, jonka tärkein valmistusaine on maitojauhe. Se maistuu hieman vaniljaiselle jugurtille. Yksi tunnusomaisimpia japanilaisia virvoitusjuomia ja on melkein sata vuotta vanha tuotemerkki! Herkullista, mutta vaikea löytää muualta kuin Japanista.

Tässä toinen erittäin japanilainen ikoni, melon soda. Tämä ihana herkkujuoma on ehdoton suosikkini. Melonilimpparia parempaa ei olekaan. Suosittelen ilman muuta ketä tahansa maistamaan, jos käytte Japanissa. Vahinko vain, että tätä on lähes mahdoton löytää Japanin ulkopuolelta. Hartwallille vinkki: aloittakaa tämän valmistus Suomessa!

Painonhallinnan takia sokerilimsoja ei kannata jatkuvasti ryystää. Harmi kyllä Japanissa ei ole hyvää valikoimaa sokerittomia limppareita, mutta aina jotain löytyy. Tässä pari (tyhjäksi juotua) pulloa Lemon Squashia ja Mets Colaa. Useimmat teet ovat onnekseni sokeroimattomia, joten olen siirtymässä niihin.

Ensimmäinen juoma-automaatti on muutaman kymmenen metrin päässä talostamme. Ylhäällä kahvia. Keskellä teetä, limua, urheilujuomia ja vettä. Alhaalla energiajuomia.

Edellisen vieressä on heti toinen. Ylhäällä kokista ja vissyä. Keskellä teetä, makuvesiä ja energiajuomia. Alhaalla kahvia.

Vain sata metriä lisää, niin valikoima lisääntyy. Ylhäällä teetä, vitamiinijuomaa, urheilujuomia, limsaa ja calpista. Keskellä kahvia, urheilujuomia, energiajuomia ja calpista. Alhaalla kahvia, vitamiinijuomia ja melonilimsaa.

Siinä oli jos jonkinmoista sorttia, mitä Japanista saattaa ihan pienestä lähikaupasta ja automaateista löytyä. Tämäkin on kovin puutteellinen lista, sillä kun mennään tuonne kahviloihin, ravintoloihin ja isompiin marketteihin, erilaisten juomien ja sekoitusten määrä nousee vielä paljon korkeammalle. Hienoja kahveja, huippulaatuista teetä, mehuja puristettuna tuoreista hedelmistä, ginger alea, premium-olutta, yrttijuomia jne. jne. jne... No okei, Jaffaa tai Karjalaa ei ole vielä tullut vastaan. Juomisterveisin,

Ulkomaan Gaijin

KOMMENTOIJAT HUOMIO!

Heippa! Tässä on tullut ilmi, että osa halukkaista kommentoijista ei ole siihen ohjeista huolimatta kyennyt. Ongelmaa on ilmennyt eri tahoilta ainakin Firefox- ja Chrome-selaimilla. Blogin asetukset ovat kuitenkin tiettävästi ok ja monet kommentit ovat perille tulleetkin.

Asiaa on nyt tutkittu ja kyseessä ovat ilmeisesti jotkin selainten lisäosat, eli pluginit, add-onit ja extensionit. Jos jokin selain ei toimi, kokeilkaa toista selainta tai jos osaatte, kytkekää lisäosat pois päältä kommentoinnin ajaksi. Osa teistä saattaa kyetä kommentoimaan älypuhelimellakin. Tämän enempää en valitettavasti osaa auttaa, kun en itsekään mikään hyvä nörtti ole, mutta toivottavasti saatte jotain reittiä kommentit perille. Terveisin,

Ulkomaan Gaijin

Uhkapelit ja kolikkopelit Japanissa

Edellisillä Japanin-matkoillani olin käynyt pari kertaa eri kolikkopelihalleissa ja ollut aivan haltioissani jo niistäkin. Luulin näiden aiempien kokemusten perusteella jo osaavani odottaa mitä tuleman pitää. Kuinka väärässä olinkaan...

Pelihallit

Suomalaiset ovat tottuneet markettien ja huoltoasemien eteisissä sijaitseviin RAY:n pokeri- ja hedelmäpeleihin sekä pajatsoon. Ruotsinlaivoilta löytyy sitten lisäksi vielä jonkinnäköisiä Segan rallipelejä. Täällä Japanissa kolikkopelikoneiden paikat rajoittuvat pelihalleihin, eli koneita ei ole kauppojen tai huoltoasemien eteisissä.

Pelikoneet ovat kolikkopelejä kuten Suomessakin, ja ne voidaan jakaa karkeasti kahteen kastiin: Ensimmäinen vaihtoehto on, että maksat vain pelielämyksestä itsestään, kuten monien ralli-, ampumis- tai musiikkipelien tapauksessa. Toinen vaihtoehto ovat palkintopelit, joissa on mahdollisuus saada rahalle ihan fyysistä vastinetta. Pelikoneiden pääsääntöinen valuutta on sadan jenin kolikko (n. 75-80 eurosenttiä), jota lähestulkoon kaikki automaatit käyttävät. Jos lompsassa ei ole tarpeeksi kolikoita, pelihalleissa on rahanvaihtokoneita joilla voi rikkoa setelin kolikoiksi.

Mutta entä rahavoitot? Onko Japanissa RAY:n pelien kaltaisia pelikoneita, joista voi voittaa rahaa? Mitenkäs kasinot ja vedonlyönti? Ennen kuin kerron käynnistäni kolikkopelihallissa, annan teille tietopaketin Japanin uhkapeleistä.

Uhkapelit Japanissa

Uhkapelilaki on ankarampi kuin Suomessa: uhkapelit ovat aivan viime vuosiin asti olleet laittomia Japanissa, eikä niin ollen peleistä voi voittaa rahaa.

Lakiin on kaksi poikkeusta, nimittäin lotto ja vedonlyönti. Kumpikin on julkisen vallan käsissä. Lottoarvontoja saavat järjestää läänit tai suurkaupungit. Lottokuponkeja voi ostaa kioskeista tai automaateista. Vedonlyönti puolestaan on tiukasti rajattu neljälle lajille: hevoskilpailuille, power boat -moottoriveneille, kilpapyöräilylle ja speedway-moottoripyörille. Nämä neljä poikkeusta sallittiin 1950-luvulla elinkeinojen monipuolistamiseksi ja lisätulojen keräämiseksi julkiselle sektorille. Yleisölajeina niillä oli myös psyykkinen tarkoitus sodanjälkeisinä aikoina viihteen ja positiivisuuden luomisessa.

Japanissa speedway-pyörät ovat yksi neljästä vedonlyöntilajista. Muusta maailmasta poiketen Japanissa käytetään asfalttiratoja.

Edellä mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta uhkapelit ovat siis laittomia...paitsi jos voitot ovat jotain muuta kuin rahaa. Jos palkintona on melkeinpä mitä tahansa muuta, kuten lomamatkoja, pehmoleluja, skoottereita, mangafiguureita, karkkilaatikoita jne., se on hyväksyttävää. Etenkin festivaaleilla näkee meillekin tuttuja arvontoja, onnenpyöriä ja ongintaa. Pelihallien kolikkopeleistä osa on palkintopelejä. Suosituimmat ovat ns. robottikourapelejä, jossa lasikopin takana on läjä palkintoja ja robottikoura. Pelaaja koettaa painikkeilla ohjata robottikouran tarttumaan palkintoon ja pudottamaan se kouruun, josta pelaaja saa sen poimittua haltuunsa. Monet robottikourapelit ovat haastavia ja niinpä palkinnon saaminen kysyy usein monta yritystä -eli lisää kolikoita koneeseen. Robottikourapeleistä on useita variaatioita.

Oikealla ylhäällä on robottikoura, palkinto keskellä siltaa. Sillan molemmin puolin on monttu, jonne palkintoa yritetään saada pudotetuksi. Peli on vaikeampi kuin miltä näyttää, sillä kouraa on vaikea hallita ja sen ote lipeää palkinnosta helposti.

Monissa pelihalleissa asiakas voi tullessaan ostaa rahalla pelimerkkejä. Jos pelatessa käy tuuri ja asiakas voittaa lisää pelimerkkejä, pelimerkit voi vaihtaa erilaisiin palkintoihin, esim. elektroniikkatuotteisiin kuten kameroihin tai kännyköihin. Tunnetuin tällainen peli on nimeltään pachinko, joka muistuttaa  suomalaisille tuttuja pajatsoa, fortunaa ja flipperiä. Pachinkohalliin mennessä ostetaan rahalla läjä kuulia, joilla sitten pelataan. Jos käy tuuri, pelaaja voi voittaa palkintoja. Pachinko on käsittämättömän suosittua: Japanissa on yli kymmenen tuhatta pachinkohallia ja niiden vuosittainen liikevaihto on yhteensä kymmeniä triljoonia jenejä (eli satoja miljardeja euroja)! Omasta mielestäni pachinko on kuitenkin varsin epämiellyttävä kokemus: mekaanisesta kilinästä johtuen pachinkohallissa on hirvittävä meteli, joka saa voimaan pahoin. Lisäksi kuulien menoa ei voi täysin hallita, joten peli on paljolti sattumanvarainen. Tähän on historiallinen syy: viime vuosituhannella taitavat pachinkonpelaajat kykenivät oppimaan kuulan hallitsemisen tarkasti, parhaat jopa elättämään itsensä! Niinpä pachinkoja muutettiin enemmän sattumanvaraiseksi ja huippupelaajat katosivat.

Pachinko-pelikoneita.

Hetkonen! Sanoinko että jotkut elättivät itsensä? Vaikkei rahaa voi voittaa? Katsokaas kun, muutoin ankarassa uhkapelilaissa on kuitenkin porsaanreikä joka mahdollistaa voittojen vaihtamisen rahaksi. Monet pachinko-hallit antavat palkinnoksi jonkinlaisen kultaisen tai hopeisen laatan. Pelihallien vieressä on pieni kauppa, joka ostaa tällaisia laattoja keneltä tahansa (ts. juuri pelihallista ulos tulleelta voitolliselta asiakkaalta) ja sitten myy niitä jälleen kelle tahansa (ts. pelihallille takaisin). Tällä tavalla asiakkaan on mahdollista päästä rahallisesti voitolle. Näiden puotien omistajat ovat yleensä samat henkilöt kuin pelihallien omistajatkin. Lakia ei kuitenkaan rikota, koska asiakas ei varsinaisesti voita rahoja ollessaan pelihallissa, ja toisaalta kyseessä on kaksi eri kauppaa jotka harjoittavat eri liiketoimintaa. Julkinen valta on katsonut tätä sormien läpi tietyistä syistä, kuten kulttuuris-historiallisuuden vuoksi: pachinko on hirvittävän suosittua, ollut Japanissa 1930-luvulta saakka ja merkittävän iso osa väestöstä pelaa ainakin silloin tällöin. Toinen hyvä syy ovat verotulot, joita Japanin pachinkohallit tuottavat valtion kirstuun.

Noin muutoin uhkapelit ovat Japanissa laittomia. Tämän vuoksi uhkapeliluolat ovat olleet pahamaineisen "Japanin mafian" eli Yakuzan käsissä. Internet toi myös uuden laittoman uhkapelaamisen muodon, nettikasinot.

Nyt aivan hiljattain Japani on kuitenkin laillistanut kasinotoiminnan, joten uhkapeli on pian täälläkin mahdollista. Kasinotoiminnan aloittamista säädellään: ymmärtääkseni tällä hetkellä lupa on myönnetty kolmen kasinon perustamiseen. Kasinot ovat velvoitettu pitämään asiakasrekisteriä; asiakas pääsee sisään vain todistamalla henkilöllisyytensä, ja käyntikerrat ovat rajoitetut kolmeen kertaan viikossa ja kymmeneen kertaan kuussa. Kasinoita ei tietääkseni ole vielä, sillä luvat ovat myönnetty vasta kaksi kuukautta sitten.

Minä ja futuristinen kolikkopelihalli

Kun olin saapunut Japaniin, lepäilin ensimmäisen viikonlopun ja maanantaina menin jälleen vanhalle työpaikalleni. Tapasin hetimiten pomon ja yhden työkaverini. Jälleennäkeminen oli kerrassaan upea hetki, minkäänlaista ujostelua ei ollut välillämme. Tuntui hienolta olla taas heidän kanssaan. He olivat niin ilahtuneita paluustani, että halusivat heti samana iltana viettää aikaa kanssani ja viedä minut pelihalliin. Läksimme pomon autolla liikkeelle, ajoimme kaupungin läpi ja tulimme ison monikerroksisen rakennuksen pihaan. Tuoltako jostain se pelihalli löytyy, kysyin. He vastasivat että se koko rakennus on pelihalli...! Hämmästyin. Aiemmat kokemukseni olivat olleet paaaljon pienempiä halleja.

Ovista sisään. Aula oli kuin hienossa hotellissa: lattiat hiotusta kivestä, tyylikkäät lasiovet ja punainen matto. Sisäänpääsymuodollisuuksia pelihalleissa ei ole, eli mitään pääsy/narikkamaksuja ei ole ja kaikkiin kerroksiin saa mennä vapaasti. Lähdimme hissillä ylös ja astuimme sisään ensimmäisen kerroksen pelisaliin. Voi pojat! Mikä määrä erilaisia ja upeita pelikoneita! Joka puolella oli scifiä, fantasiaa, vilkkuvia led-valoja, värikkäitä näyttöjä, animaatiohahmoja jne. Minulle tuli futuristinen olo, kuin olisi astunut jonnekin eri ulottuvuuteen. Mahtavaa!

Pelikoneiden visuaalisuuteen panostetaan. Jo pelkkä katseleminen oli upeaa.

Luonnollisesti pelihalleissa on juoma- ja jäätelöautomaatteja. Pomo osti meille mehujäät heti alkuun. Alkoholin nauttiminen ei ole sallittu, mutta hieman tympeästi tupakointi on joissain kerroksissa. Suomessa olen tottunut siihen ettei sisätiloissa poltella, joten täällä sain muistutuksen, miten kovasti körssi haiseekaan: yksikin sauhuttelija pilaa ilmaa niin paljon, että puoli kerrosta haisee. Onneksi tässä pelihallissa ei tupakoitsijoita ollut kuin parissa alimmassa kerroksessa.

Pelihalleissa on valtava määrä valikoimaa. Ulkomaalaisen kannalta hieman harmi on, kun ei ymmärrä kirjoitettua kieltä. Kaikki pelit ovat nimittäin japaniksi. Toisaalta monet pelit ovat yksinkertaisia ja niiden idean tajuaa helposti. Itse menin heti merisotapelin ääreen, jossa pyrittiin ohjaamaan tykeillä varustettuja animaatiohahmoja ja upottamaan toisesta ulottuvuudesta tulleita vihollisufojen aluksia.

Työkaveri meni alimpaan kerrokseen omille teilleen. Kiertelimme pomon kanssa kahdestaan muita kerroksia ja pelailimme aina mitä milloinkin mieli teki. Tässä pitkänä kuvakoosteena pintaraapaisu kaikista niistä lukuisista peleistä joita siellä oli:

Tästä pelikoneesta se alkoi. Onneksi pomo oli vieressä kääntämässä pelin tekstit. Kun pääsin jyvälle hallintalaitteista, peli oli todella viihdyttävää ja hyvää toimintaa.

Tässä pöydässä on paikkoja monellekin pelaajalle. Tarkoitus lienee pelata toisia vastaan.

Tässä ilmeisesti usea pelaaja voi samaan aikaan osallistua yhdessä johonkin suureen operaatioon, jonka pääpuitteet näkyvät isolla näytöllä etuseinällä. Pääsisipä isolla kaveriporukalla pelaamaan tällaista.

Onkohan tämä jonkinlainen ruletti?

Fantasiapelejä. Ritareita, lohikäärmeitä, miekkoja ja taikoja...

Ei hajuakaan miten tämä peli toimii, mutta komeat puitteet ja paljon yksityiskohtia siinä ainakin on.

Yhdistelmä mekaniikkaa ja animaatiota. Putkistossa puhkuu ilmavirtauksia, jotka lennättävät ja kääntelevät noppia sattumanvaraisesti. Lopulta nopat putoavat paikalleen ja silmäluvut voi nähdä animaatiotaululta.

Segan perinteinen tappelupeli. Pitkässä vaaleassa rivissä on pelihahmoja joista voi valita.

Tässä voi ottaa käteensä laserpistoolin ja näyttää ampumataitonsa.

TÄMÄ OLI MAHTAVA PELI! Kyseessä on robottitaistelusimulaattori, jonka sisälle mennään ja ovi suljetaan. Pelaaja istuu penkkiin, syöttää kolikot koneeseen, valitsee robotin, tarttuu käsikahvoihin ja taistelu alkakoon! Robottia ohjataan käsikahvoilla ja jalkapainikkeilla. Ampuminen ja lyöminen tapahtuu käsikahvojen liipaisimista. Kuva otettu ovelta.

Kaksinpelejäkin löytyy.

Pelasimme pomon kanssa dart-tikkaa toisiamme vastaan. Pelaajat saavat asiakaspalvelijalta tikat ja ne todella heitetään taulua kohti. Tikoissa on muovipäät, jottei kukaan vahingoitu. Tikkataulussa on pienenpieniä reikiä joihin tikat uppoavat. Taulu rekisteröi ja laskee pisteet automaattisesti. Ottelu oli todella tasainen; voitin pomon loppupistein 156-154.

Piirustuspelissä otetaan elektroninen kynä käteen ja piirretään näytölle.

Ohjain muistuttaa epäilyttävästi PlayStationin ohjainta.

Jalkapallonkin voi muuttaa kolikkopeliksi.

Jokin tappelupeli oli ilmeisesti muotia, sillä sitä oli monta eri konetta pitkässä rivissä ja niiden ääressä istui paljon pelaajia.

Tässä yksi variaatio robottikourapeleistä. Palkintoja on runsas valikoima.

En ymmärtänyt tämän pelin mekaniikkaa, mutta jollain tavoin palkinnot pitäisi saada tuon aukon kohdalle josta sen voi poimia kädellä. Luultavasti vaatii monta yritystä.

Suomen kielessä musiikkisoittimia sanotaan joskus soittopeleiksi, mutta tämä on soittopeli ihan kirjaimellisesti. Rumpuja paukutellaan kapuloilla musiikin tahtiin. Oikea-aikaisuudesta ja rytmissä pysymisestä saa pisteitä.

Jotain painikkeita ja noppia siinä kai on... Värejä... Valoja... En tajuu...

Näyttää lastenpeliltä, mutta mielestäni en nähnyt pelihallissa lapsia. En ole varma, onko täällä millaiset ikärajat tai pääseekö alaikäiset huoltajan kanssa. Toisaalta oli arkimaanantai, joten väkeä ollut järin runsaasti muutenkaan.

Haluatko olla tiskijukkana? Kokeile tiskijukkapeliä!

Tämä peli harjoituttaa käsivarsia. Pelaajan pitää musiikin tahdissa lyödä reunoilla olevia näppäimiä tai liu'uttaa kättään reunoja pitkin.

En lähde enää edes arvailemaan.

Paljonkohan tällainen laitteisto maksaisi kotiinkuljetettuna?

Rumpusetti-simulaattorissa istui nuorimies, joka paukutteli rumpuja aivan käsittämättömällä nopeudella ja tarkkuudella.

 

Lisää soittopelejä.

Autokaahausta japanilaisilla urheiluautoilla.

Niissä on jopa manuaalivaihteisto H-kaaviolla! Vahinko että japanissa liikenne on vasemmanpuoleista, niinpä ratti on autoissa oikealla jolloin vaihteet ovat eurooppalaisittain väärällä kädellä. Britti- ja australialaisturisteille tämä tosin ei ole ongelma.

Voit koettaa haalia robottikouralla vaikka pehmolelun.

Kyllä minä kovasti sinut haluaisin, Yamato. Harmi kyllä olet liian vaikean pelin palkintona.

Mutta tästä tuli VOITTO! Laitoin koneeseen vain yhden sadan jenin kolikon, jolla sai pelata kaksi kertaa. Onnistuin kummallakin kerralla haalimaan robottikouralla itselleni pikkuauton! Valkoinen on jokin Toyotan urheilumalli ja punainen on Chevrolet Corvette. Pomoni oli hämmästyksissään ja kehui minua taitavaksi pelaajaksi. Ai että!

Alimmassa kerroksessa oli se kaikkein tylsin osasto, jossa toisella puolella oli pitkät rivit pachinkoja ja toisella puolella suomalaisille tuttuja hedelmäpelejä. Meteli oli kova ja tupakka haisi.

Samanlaisia, itseään toistavia hedelmäpelejä pitkät rivit. Täällä ei ole suomalaiselle mitään nähtävää.

Alakerran palkinto-osastossa voi vaihtaa pachinkosta tai hedelmäpeleistä voittamansa pelimerkit erilaisiin tuotteisiin. Tarjolla on leluja, naposteltavia, pesuaineita, viinipulloja yms.

Lopulta alakerrassa yhytimme työkaverini, joka oli lopettelemassa hedelmäpeliään. Hän kertoi hävinneensä illan aikana 15000 jeniä (eli 115 euroa)! Summa tuntuu itsestäni hurjalta, etenkin noin tylsään peliin. Kaipa hän sitten pitää siitä. Toivottavasti hänellä ei ole peliongelmaa. No, eipä siinä. Kiitimme ovella asiakaspalvelijaa ja lähdimme parkkipaikkaa kohti.

Pelihallireissu oli ollut hauska, mutta ilta oli kuitenkin vielä nuori. Keskustelimme auton luona hetken. Ketään ei väsyttänyt eikä ketään kiinnostanut lähteä vielä kotiin. Sitten pomoni sai idean ja kysyi meiltä, haluaisimmeko lähteä kylpylään. No totta maar! Kerron siitä sitten toisella kerralla lisää.

Kolikkopeliterveisin,

Ulkomaan Gaijin