Sendain Ikeassa, TAAS kahdesti!

Hieman taustaa

Edellisellä Japanin-matkallani ostin paikallisesta Ikeasta Billy-sarjan hyllykön tavaroitani varten. Tein tuolloin mahtavan kuntoilupäivän raahatessani hyllykköä ensin Ikeasta metropysäkille ja metron sisään, sitten metromatkan päätteeksi ahkera kahden kilometrin marssi pysäkiltä kotiin. Hyllykköä piti koko ajan siirrellä selässä ja olkapäillä sen mukaan, missä kohtaa painoa kulloinkin oli eniten. Juuri ennen kotikadulle kääntymistäni huomasin ohiajavan linja-auton...ja samantien tunsin itseni pöljäksi tajutessani, että olin raahannut painavaa hyllykköä kävellen, kun linja-autolla olisi päässyt melkein kotiin asti. No, myöhemmin juttu vain nauratti!

Parin viikon kuluttua piti tehdä toinenkin reissu Ikeaan, sillä tuli huomattua etten pysty nukkumaan pelkällä futonilla (japanilainen peti jossa ohuehko patja). Ikean pätevä runkopatja korjasi ongelmat. Sen raahaaminen oli myös oma lukunsa, kun kävelimme K:n kanssa kantaen sitä molemmista päistä ensin metroon, sitten metrossa häveten että monikohan miettii "hittoako nuo ulkomaalaiset patjaa metroon tuovat", sitten kävellen samaisen kahden kilometrin matkan metropysäkiltä kotiin. Silläkään kertaa emme ottaneet bussia, koska K ei ollut käyttänyt bussia eikä tiennyt mikä bussi menisi asemalta kotiin. Meitä oli kaksi kantamassa, ja silti patja painoi kävellessä. Onneksi sen jälkeen ei tarvinnut enää mennä Ikeaan ja huippu-urheilijan urani loppui siihen.

Sellaista siis viime Japanin-reissulla. Palatakseni tähän päivään: Nyt nuo edelliskerralla hankitut kalustukset palvelevat minua jälleen, mutta päätin parantaa viimekertaisesta. Tarvitsin pari lisähyllyä hyllykkööni ja tyynyn. Siispä paluu Sendain Ikeaan.

Paluu Ikeaan

(Reissu tapahtui samana päivänä kuin seikkailu Yodobashi Camerassa "isosiskoni" E:n kanssa, ks. edellinen juttu. Koska Ikea oli E:n kotimatkan varrella, hän heitti minut Yodobashista Ikeaan Lexuksellaan.)

Ikean tavaratalot ovat toistensa kopioita joka puolella maailmaa. Jos haluatte kuvia Sendain Ikean sisätiloista, menkää mihin tahansa suomalaiseen Ikeaan ja kuvitelkaa rahasummat jeneiksi. Ajaa saman asian.

Ikeoissa on ärsyttävänä piirteenä se, että asiakas pyritään ohjaamaan yläkerran näyttelytilojen läpi, vaikka asiakas tietäisi jo mitä on hakemassa ja tahtoisi vain alakerran varastoon suoraan. Suomessa tiedän suoremman reitin alakerran varastoon, mutta täällä se ei ollut ainakaan samassa paikassa jos ollenkaan. Ei siis auttanut kuin kiertää näyttely. Siinä oli kuitenkin se hyöty, että sain napattua Billy-hyllyköiden kohdalta lappusen jossa mainittiin tuotteiden varastonumerot. Sen etsiminen netistä olisi ollut työlästä. Kiertäessäni pakollista lenkkiä huomasin, että asiakaskuntakin on samanoloista kuin Suomessa: selkeä valtaosa asiakkaista oli nuoria aikuisia, joista osa näytti opiskelijoilta ja osa työnsi lastenvaunuja.

Vihdoin pääsin alemman kerroksen varastoon. Valitettavasti asiakaspäätteissä oli häiriö, joten piti etsiä asiakaspalvelija ja koettaa kielitaidon puutteessa selittää mitä olin hakemassa. Onneksi olin älynnyt ottaa mukaan lappusen josta selvisi tuotteen varastonumero! Hymyilevä asiakaspalvelija tarkisti numeron taskutietokoneestaan ja vei minut oikealle hyllylle. Mainiota.

Tuote löytyi hyllystä helposti, mutta siinä paikassa iski ikävä tunne: en muistanut ottaa rahaa kotoa! Suomalainen pankkikorttini ei täällä käy. Nopea tarkistus lompsaan...hmm...jaaha...okei...rahat riittävät juuri Billy-hyllyihin ja kotimatkaan, muttei tyynyyn. Ei auta, tyyny saisi jäädä. Hyllyt kainaloon ja kassalle.

Hölmistynyt suomalainen kassalla

Tässä kohtaa sananen Japanin arvonlisäverotuksesta: Japanissa yleensä ilmoitettu hinta on veroton hinta. Jotkut kaupat saattavat painaa pienellä verollisen hinnan hintalapun alakulmaan, mutta usein verojen laskeminen jää asiakkaan tehtäväksi. Oman kokemukseni mukaan ravintolat usein ilmoittavat verollisen hinnan suoraan, muttei läheskään aina. Käytännössä vain automaateista ostettaessa voi olla varma ilmoitetusta hinnasta, muutoin kannattaa siis aina varautua. Japanissa ALV on 8%, eli ei sinänsä mahdottoman paljon. Päässälaskien voi lisätä karkeasti yhden kymmenesosan lisää niin pääsee suunnilleen lähelle oikeaa tulosta.

Kassalla ladoin rahaa pöytään, mutta yhtäkkiä myyjä keskeytti minut ja näytti, että tämä riittää. Ööh...jaa...hetki...mutta...öh? oli hölmistynyt reaktioni. Hymyilevä kassatäti naputteli rahat kassaan, ojensi kuitin ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Olin kyllä kuullut, että JOTKUT kaupat saattavat ilmoittaa verollisen hinnan suoraan, mutten ollut vielä kokenut tätä itse. Ikea näköjään haluaa erottua edukseen. Pisteet ruotsalaisille tämän linjan ottamisesta. Hyllyt kainaloon ja lähijunaan.

Kotimatka oli TAAS ahterista

Sendain rautatieasema on Ikeasta vain yhden pysähdyksen päässä, junalipun maksaessa 190 jeniä eli noin puolitoista euroa. Jalat olivat jo niin väsyneet pitkästä päivästä, että tällä kertaa päätin olla urheilematta metropysäkiltä kotiin ostosten kanssa, olkoonkin että hyllyt eivät olleet painavia. Valitettavasti nämä Ikeasta palaamisreissut ovat näköjään aina ihan pyllystä: Bussi oli ihan täynnä ja jouduin seisomaan hiostavassa ihmispaljoudessa, jalkojen jo kivistäessä. Kaiken kukkuraksi oli tipalla etten päässyt ihmispaljouden takia ulos kotipysäkillä, ja lisäksi piti vielä kaivaa lompakosta kolikoita ihmisten keskellä liukkaat hyllyt mukana. Kassia tai reppua minulla ei tietenkään ollut. 😑

Ei muuta kuin järjestelemään vaatteita. Kuvassa järjestely on vielä pahasti keskeneräinen ja siellä on ylimääräistäkin kamaa siirtovaiheessa. Hyllykön mukana tuli alunperin kolme hyllyä, ostin nyt kaksi lisää. Vieressä oleva pienempi hylly on K:n. Mainostan nyt Ikeaa vähän, mutta Billyt ovat kompaktiin kokoonsa nähden tilavia ja edullisia. Ulkomuoto yksinkertainen, pinta siisti ja tasainen.

Ostosreissu K:n kanssa

Pari päivää myöhemmin lauantaina oli edessä ostosreissu K:n kanssa. K tarvitsi uudet kengät ja minä tyynyn. Lisäksi halusin yöpöydän pikkutavaroille. Meidän piti yhteisostona hankkia muutama roskakori, sillä nurkissa pyörivät roskapussit eivät ole erityisen siisti tai edes kätevä ratkaisu.

Sendain keskustassa on valtava ostostunnelikompleksi, josta teen myöhemmin oman jutun. Sieltä löytyy kauppoja, syömälöitä ja kahviloita vaikka miten paljon. Alkuun menimme kenkäkauppaan, josta K löysi hyvät vettäsietävät kengät vajaalla sadalla eurolla. Halvempiakin olisi ollut, mutta vettäsietävät kengät ovat täällä Japanissa pelkkää voittoa, joten sellaiset ovat pidemmän päälle parempi ratkaisu kuin halvat römpylät jotka menevät sateessa pilalle nopeasti.

Seuraavaksi Daisoon. Daiso tunnetaan myös "sadan jenin kauppana", sillä useimpien tuotteiden hinta on sata jeniä tai satasen monikertoimia. Tosin verothan siihen tulee kuitenkin päälle, joten lopullinen lasku harvemmin on tasasumma. Tyyny löytyi helposti (hinta ¥400 plus verot, eli vähän päälle 3€), mutta voi onnetonta: kunnollisia roska-astioita ei ollut. Ämpärit olivat liian matalia, ja varsinaiset roskikset aivan liian pieniä. Koetimme katsella erilaisia astia- ja laatikkoratkaisuja, mutta mikään ei tuntunut toimivan roskapussin paikkana. Yöpöytiäkään en nähnyt. K löysi kuitenkin jotain pikkutavaraa itselleen.

K:n piti lähteä pian muille asioille, joten teimme näin: K jonottaisi kassalle, maksaisi ostokset (myös tyynyn) ja lähtisi omille teilleen. Minä rientäisin rautatieasemalle mennäkseni Ikeasta hakemaan loput tavarat. Tuumasta toimeen.

Déjà vu

Asemalla kuitenkin tuli epävarmuus: tiesin mikä linja vie Ikeaan ja missä sen laituri on, mutta kaikilla linjoilla on kaksi suuntaa. Kummalle puolelle laituria pitäisi mennä? En muistanut mikä Ikean läheisen pysäkin nimi on. En ollut vielä edes asentanut kännykkäni pre-paidia joten netistäkään en voinut tarkistaa. Toisella laiturilla seisoi juuri juna odottamassa lähtökäskyään. Päätin kokeilla tuuriani ja loikkasin siihen. Eipä tuo niin kamalaa ole jos pieleen menisi, koska vaikka joutuisin väärälle asemalle, tarvitsisi vain poistua junasta ja vaihtaa laituria. Mutta veikkaus meni oikein, juna lähti oikeaan suuntaan ja kohta olinkin jo Ikean pihassa. Hienoinen déjà vu -fiilis hymyilytti. Kahdesti Sendain Ikeaan, tälläkin Japanin-reissulla. 😄😄

Ainakin tällä kertaa rahaa oli mukana reilusti, joten siitä mikään ei jäisi kiinni. Alkajaisiksi päätin tarkistaa Ikean ravintolan ja kyllä, uusi déjà vu: sieltähän sitä tuttua herkkua löytyi eli Ikean lihapullia.

Tutut lihapullat muussilla ja ruskealla kastikkeella. Täällä annokseen kuuluu myös vihreät pavut. Valitettavasti Ikean hyvää puolukkamehua ei automaatissa ollut, joten otin vattulimua. Juusto-marjakakku kruunasi aterian ja toi ähkyn. Huomatkaa tarjottimen oikeassa reunassa muovitaskussa oleva lasku. Sitä tarvittiin seuraavassa kuvassa.

Kun astiat on palautettu, on maksupäätteen vuoro. Muovitaskussa ollutta kuittia näytetään lukijaan ja summa tulee näytölle. Maksu käteisellä tai kortilla. Kassalla ei ole henkilökuntaa, joten maksupäätteestä pystyisi ihan helposti kävelemään vain ohi ja heittämään laskun roskiin. Ilmeisesti täällä luotetaan siihen, että kaikki maksavat. Japanilaiset tunnetaan rehellisyydestään.

Aterian päätyttyä huomasin, että ravintola hieman oikaisee yläkerran näyttelyreittiä. Hyvä. Jälleen ripeä kävely, ja alakertaan etsimään sitä mitä olin hakemassakin. Olin harvinaisen tyytyväinen, kun Ikea osoitti jälleen skandinaavisen kulttuurin erinomaisuutta tarjoamalla erilaisia roskakoreja joihin roskapussit sopivat. Kolme pönttöä ja yksi kansi mukaan. Kansi tulisi haisevia roskia varten. Paperi- ja muoviroskikset eivät niitä tarvitsisi, joten miksipä kuluttaa rahaa turhaan. Yöpöydäksi olin mietiskellyt ihan vain Lack-pöytää, mutta keskellä varastohallia olikin tarjolla ihan minua varten paljon parempikin ratkaisu: koottava Hornavan-kärry. Hintakin varsin kohtuullinen, 1499 jeniä eli noin 11,50 euroa. Ei muuta kuin Hornavan toiseen käteen ja kassaa kohti. Kassalla nappasin vielä kantolaukuksi Ikean ikonin, sinisen kassin, naurettavaan 99 jenin hintaan.

Tunnetut Lack-pöydät ovat hieman yllättäen kalliimpia täällä. Suomessa 5 € ja täällä tuhat jeniä eli 7,68 €. Lieneekö tuontikustannus syynä?

Hölmistynyt suomalainen TAAS kassalla

Nyt kun tiesin että Ikean hinnat ovat verottomia, ajattelin että kassatapahtuma menisi helposti. Kuinka väärässä sitä voi ihminen ollakaan... Kun myyjätyttö katsoi ostoksiani, hän käänteli ja tuijotti roskapönttöjä ja sitten kysyi minulta jotain heilutellen kantta. Eh...mitäh? Yritin antaa tyhmän ulkomaalaisen vaikutelman, jotta pääsisin menemään. Hän kysyi uudestaan jotain. Vastasin että wakarimasen (anteeksi, en ymmärrä) ja english please. Myyjä alkoi hymyillä vaikeaa hymyä ja puhui jotain kaulusmikrofoniinsa. Hetken aikaa tilanne oli jäätynyt. Sitten hän puhui taas mikrofoniinsa, käänteli kantta ja pönttöjä. Taas jäätynyt tilanne, hän katseli jonnekin kauas ja puhui taas mikrofoniin. Mitä hittoa tässä nyt tapahtuu? Miksei tämä ikinä suju hyvin? No, kohta hän piippasi ostokseni kassaan ja sain maksettua, mutta hän sanoi että please wait. No selvä, odotellaan sitten jos se niin tärkeää on. Otin kuitenkin ostokseni pois muiden asiakkaiden tieltä ja menin sivuun. Seisoin hölmönä hetken. Sitten paikalle ilmaantui hölkkävauhtia toinen naismyyjä, vaihtoi pari sanaa ensimmäisen kanssa, katsoi minua, hymyili ja lähti hölkkäämään kohti varastoa. Mitähän ihmettä? Tässä vaiheessa aloin miettiä, että onko nyt niin että pönttöjä ei saa ostaa ilman kansia, minulta rahastettiin kolmen pöntön ja kolmen kannen hinta, ja tuo hölkkääjä hakee minulle kaksi puuttuvaa kantta?

Seisoin paikallani kotvan aikaa jo vähän kyllästyneenä. No, lopulta hölkkääjämyyjä tuli takaisin ja ojensi minulle kaksi kantta. Hän sai sanottua, että nämä ovat ilmaisia. Ahaa, nyt asia valkeni, eli ilmeisesti heillä oli jokin tarjous! (Kotona kuitista tarkistettuna minulta tosiaan veloitettiin vain yksi kansi.) Vaikka kommelluksilta ei taaskaan vältytty, niin olin ihan tyytyväinen asiain lopputulemaan.

 

  

Kyllä, kotimatka oli TAAS ahterista

Koottava Hornavan-kärry tietysti otti Ikea-kassista koko tilan. Pöntöt olivat sisäkkäin ja kannet ylimmän sisällä. Pönttökasa toiseen käteen ja vaivalloinen kotimatka alkoi. Kotimatkalla päätin huvikseni verestää muistoja hyllykön raahaamisesta ja ottaa lähijunan sijasta metron. Hinnaneroa ei ole ja metrokin pysähtyy rautatieasemalla. Pönttöjen ja kassin raahaaminen metron portista oli melkoista taiteilua, koska portti on kapea ja yksi käsi tarvitaan lipun kuittaamiseen. Metromatkasta ei valittamista, mutta päärautatieasemalla oli senpäiväinen tungos että oli vaikea liikkua ostosten kanssa. Pääsin lopulta tutulle bussilaiturille ja linja-autokin tuli melkein heti. Hienoa, bussissa oli hyvin tilaa ja sain istumapaikan. Mutta eipä mukavuutta kestänyt kauaa, sillä kuski ei ollut opetellut pehmeää ajoa. Penkin alle sujauttamani kassi liukui kaarteissa pitkin lattiaa. Pönttöjä ei voinut laskea käsistään, koska ne meinasivat kaatua jokaisen jarrutuksen yhteydessä. Lisäksi kolikoiden poimiminen lompakosta heiluvassa bussissa, koettaen varjella ostoksiaan samalla, oli akrobaatin suoritus. Pääsin kuitenkin kunnialla kotiin.

Siinä uudet roskikset, hintaa tuhat jeniä kappale. Kansi maksoi sata jeniä ja kaksi muuta sain kaupanpäällisinä. Meillä ei tietenkään ollut parempia merkkauslappusia täällä kotona, mutta samapa tuo. Vasemmassa on sekajäte, keskellä paperiroskis ja oikealla muoviroskis. Nyt pysyy K:n kartano paremmassa kunnossa eikä roskapussit pyöri pitkin nurkkia!

Kätevän Hornavan-kärryn ansiosta pikkutavarani pysyvät järjestyksessä. Tämä oli selvästi yöpöytää parempi ratkaisu. Huomatkaa salmiakkiaskit keskimmäisen hyllyn oikeassa kulmassa.

Että sellaisia kommelluksia. Kuten edelliskerroilla, juttu alkaa naurattaa kun saa levättyä ja asennettua ostokset paikalleen. Sendain Ikea-reissut menevät joka kerta miten sattuu, mutta lopulta kaikki päättyy hyvin! ☺ Ikeaterveisin,

Ulkomaan Gaijin