Hui, maanjäristys!

Maanjäristykset ovat Suomessa harvinaisia, mitä nyt Pohjanlahden hiekat välillä vähän pyrkivät ylös montustaan. Suomessa järistykset ylittävät uutiskynnyksen helposti, vaikka minkäänlaista vaaraahan niistä ei ole.

Japanissa maanjäristykset ovat jatkuva, jokapäiväinen ilmiö. Ketään ei kiinnosta jos vähän vapisee, uutiskynnys ylittyy vain jos vahinkoja sattuu, ja toisaalta suurin osa järistyksistä jää huomaamatta ellei satu olemaan levossa. Itsekin muistan noteeranneeni maanjäristyksiä vain ollessani sängyssä hiljaa. Edellisellä matkallani hätkähdin kun ensimmäisen kerran heräsin yöllä, kun maa vavahteli kevyesti. Tuolloin vilkaisin K:ta joka tuhisi sikeästi, joten ajattelin että ehkäpä tässä ei ole mitään hätää. Pari muutakin kertaa huomasin tietoisesti vapinan.

Maanjäristys on jännittävä ja mielenkiintoinen kokemus, kokemattomalle tietysti pelottavakin. Aivan kevyen järistyksen tuntee pienenä tärinänä, vähänkään isomman tuntee jo koko kehollaan.

Tällä reissulla koin tähän asti isoimman maanjäristykseni pari yötä sitten.
Heräsin pikkutunneilla hätkähtäen, kun tanner huojahteli melko voimakkaasti (siis minun mielestäni voimakkaasti, paikalliset varmaan lähinnä käänsivät kylkeä). Huomasin kuinka kroppani hytkyi eestaas, eli vavahtelu oli ihan selkeää. K kertoi aamulla myös huomanneensa yöllä järistyksen, mutta hän oli vielä valveilla järistyksen aikaan. Tuskin hän muuten olisi siihen herännyt. Myös viime yönä oli pienempi järistys. Ne tuntuvat oikeastaan aika kivoilta.

Isot, katastrofaaliset maanjäristykset sen sijaan eivät ole leikin asia. Suurjäristyksiä on hyvin harvoin, mutta ne voivat aiheuttaa paljon tuhoa. Kuolonuhreja tulee etenkin, kun suurjäristys koskee tiheään asuttua seutua.

Lohdullista on kuitenkin, että moderni rakennustekniikka on edistänyt rakennusten maanjäristyskestävyyttä. Se yhdessä valistuksen, väestönsuojelun ja koulutetun pelastushenkilökunnan kanssa vähentää potentiaalisia kuolonuhreja. Nykyään onkin oletettavaa, että maanjäristyksen kuolonuhreista suurempi osa tulee oheiskatastrofeista kuin itse järistyksestä: esim. järistyksen aiheuttama tsunami saattaa olla todella tuhoisa, kuten täällä Toohokussa vuonna 2011. Tuolloin kuoli ja katosi ainakin 18 000 ihmistä, joista selvästi suurempi osa oli tsunamin tappamia kuin muiden syiden.

Sendain tsunamialue. Vesi pysähtyi monta kilometriä ennen isoja väestökeskittymiä, peittäen enimmäkseen peltoja. Itse asun rautatieasemalta lounaaseen, eli en lähelläkään tuhoaluetta.

Huojennan jälleen teitä jotka huolestuitte: jättijäristykset ovat harvinaisia eivätkä iske helposti samaan kohteeseen. Ennen vuotta 2011 edellinen suuronnettomuus oli Kobessa 1995 ja sitä edeltävä Sakaissa 1948. Sitäpaitsi Sendain keskustasta on rannikolle matkaa yli kymmenen kilometriä; viimeksikin pienet rannikkokaupungit kärsivät paljon Sendaita pahempia tuhoja. Turman jälkeen merenrantaan on rakennettu suojavalleja tsunameja vastaan. Lisäksi asun korkean mäen laella. Ei pelossa kannata elää. Eivät elä japanilaisetkaan. Levollisin mielin,

Ulkomaan Gaijin